Miten teet nettiyhteyden nopeustestauksen oikein

Testaatko kotisi nettiyhteyden nopeutta WLAN:in kautta vanhalla tabletilla? Älä ihmettele, jos tulokset eivät vastaa odotuksia, ei mopoautokaan anna oikeaa kuvaa siitä kuinka nopeasti valtatiellä voi ajaa.

Netissä on useita palveluita, joilla voit testata nettiyhteytesi nopeuden, esim. Speedtest.com tai operaattorien omat nopeustestit. Testit ovat helppokäyttöisiä, tyypillisesti yhdellä klikkauksella saadaan mitatut arvot listana tai grafiikkana. Arvoja voi verrata kavereiden tuloksiin ja tietysti operaattorin nopeuslupaukseen. Listasimme viisi yleisintä pullonkaulaa jotka voivat aiheuttaa surkean tuloksen, vaikka itse nettiyhteys toimisikin aivan luvatulla nopeudella.

1. Langaton vai langallinen yhteys?

Kotisi nettiyhteyden sydämenä toimii useimmiten reititin, kavereiden kesken ”nettipurkki” – ”WLAN tukiasema”. Veren pumppaamisen sijasta se pumppaa dataa sisään ja ulos verkostasi, hoitaa datavirrat ulkomaailman ja kotisi nettiin yhdistettyjen laitteiden välillä. Reititin luo langattoman WLAN-verkon kotiisi ja se myös suojaa palomuurilla laitteitasi (esim. kännykkä, tabletti, älytelevisio) ulkomaailmasta tulevilta tietoturvauhilta – ainakin perustasoisesti.

WLAN-yhteys ei tarjoa huippunopeutta, vaan langallinen Ethernet-yhteys lähes poikkeuksetta peittoaa WLANin nopeudessa. Vaikka langaton WLAN-yhteys on kätevä, kun piuhat eivät rajoita laitteiden käyttöpaikkaa, WLANin nopeutta voivat rajoittaa monenlaiset seikat. Vanha reititin saattaa tukea vain vanhempia WLANin versioita (esim. 802.11b/g), joilla ei päästä käytännössä kuin max. 20 megabitin sekuntinopeuteen. Reititin saattaa olla sijoitettu paikkaan jossa kiinteistön rakenteet heikentävät kuuluvuutta asuntiloihin. Taloyhtiöissä vanhempaa ja ruuhkaista 2,4 GHz kaistaa käyttävät reitittimet ja muut laitteet voivat joutua kamppailemaan kanavista naapureittesi verkkojen kanssa.

Parhaan kuvan nopeudesta saat käyttämällä langallista yhteyttä suoraan kuitupäätteen tai modeemin siltaavasta portista, riittävän nopealla PC:llä. Varmista lisäksi, että niin verkkokaapeli kuin mahdollinen välissä oleva reititin tukee riittäviä nopeuksia. Vanhemmissa reitittimissä, samoin joissain huokeammissa uudemmissa laitteissa, portit yltävät max. 100 Mbit/s nopeuteen. Myös vanha verkkokaapeli voi pysäyttää nopeuden tähän rajaan.

2. Keitä muita täällä on?

Tavallisessa kotitaloudessa saattaa helposti olla tusinakin verkkoon kytkettyä laitetta; kaikkien perheenjäsenten älypuhelimet, muutama tabletti, läppäri, älytelevisio tai jopa älyjääkaappi.

Jokainen verkossa oleva laite vie siivun, pienen tai ison, käytettävissä olevasta nettikapasiteetista. Tabletissa voi pyöriä YLE Areena, läppäri lataa päivityksiä ja lapset katsovat älypuhelimella Youtubesta videoita. Jos käynnistät omasta laitteestasi nopeustestin, reititin antaa sille oman osansa mutta palvelee edelleen muitakin laitteita. Nopeustestin tulos on siten vain osa kokonaiskapasiteetista.

Jos haluat mitata todellisia huippunopeuksia, varmista että nettiyhteytesi palvelee vain sitä laitetta, jolla teet nopeusmittauksen. Sammuta reitittimen WLAN-verkko tilapäisesti ja kytke ainoastaan mittaava laite (esim. läppäri) verkkokaapelilla kuitupäätteen tai modeemin siltaporttiin, ennen erillistä reititintä (melko usein nämä voivat olla toki samassa laitteessakin). 

Varmista samalla että testaamisen käytetyssä laitteessa ei ole muita ohjelmia tai välilehtiä käynnissä, ja että laitteen ohjelmistot ovat ajan tasalla, esim. vanha Javan versio selaimessa voi vääristää mittaustuloksia pahastikin.

3. Ei mopolla mahdottomia

Tietotekniikan kehitys on ollut viime vuosina hurjaa. Uusimmat, ja myös kalleimmat, laitteet pääsevät nopeuksiin, joista pari vuotta sitten saatettiin vain unelmoida. Vastaavasti vanhimmat laitteet alkavat pudota uusimpien palveluiden kyydistä.  Ei siis ole se ja sama millä testaat.

Esim. vanhimmat tabletit ja älypuhelimet pääsevät hädin tuskin edes 20 Mbit/s nopeuksiin, kun uudemmalla iPhonella voi hyvissä oloissa saada jopa yli 100 Mbit/s lukemia. Kun siirrytään kovempaan nopeusluokkaan, myös PC:t alkavat hyytyä. Useamman vuoden ikäinen perusläppäri pääsee langallisella yhteydellä ehkä n. 400 Mbit/s nopeuksiin, eli nopeimmat kuituliittymät ovat jo näitäkin nopeampia.

Myös selaimella on merkitystä mittaamisessa, kun nopeudet kasvavat. Muutoin nopeaksi mielletty Chrome onkin nopeusmittauksissa hidas, kun taas paljon parjattu Internet Explorer ajaa nopeustestiä rivakasti.

4. Palomuuri pelastaa mutta voi myös hidastaa

Reitittimessäsi on useimmiten palomuuri,  joka eristää kotisi sisäverkon julkisesta internetistä. Palomuuri perustilassaan päästää ulkomaailmasta läpi vain ne datapaketit, joita jokin sisäverkon laite on pyytänyt. Tarkoituksena on pitää ei-toivotut tunkeilijat poissa.

Vanhempien reitittimien palomuurien suorituskyky voi olla kuitenkin pullonkaula. Pahimmillaan palomuuri voi rajoittaa läpikulkevan liikenteen nopeutta siten, että 50 Mbit/s tai allekin voi olla jo kovan työn takana.

Helppo ratkaisu on muuttaa reitittimen asetuksia niin, että ollaankin siltaavassa tilassa, mutta tietoturvan vuoksi tätä ei suositella. Parempi vaihtoehto on hankkia tämän päivän tekniikkaa edustava reititin, jonka palomuuri selviää kunnialla nykyajan vaatimuksista. Samalla reitittimen muukin tietoturva paranee, uudet laitteet pärjäävät yleensä vanhoja paremmin uusien uhkien edessä.

5. Ei ole sama kenen nopeustestiä käytät

Jos operaattorillasi on oma nopeustesti, käytä sitä. Silloin testauspalvelin sijaitsee mahdollisimman lähellä sinua ja mittaat nimenomaan omaa nettiyhteyttäsi. Käyttämällä vaikka Kroatiassa sijaitsevaa nopeustestiä, saat tietoa siitä, miten hyvin runkoyhteydet Eurooppaan toimivat, mutta todennäköisesti sinua kiinnostaa enemmän oma nettiyhteytesi.

 

Jaa artikkeli:
Perttu Paloheimo Lounea
Perttu Paloheimo
tuotepäällikkö, tiiminvetäjä
Puhelinnumero
029 707 0307
Sähköposti
perttu.paloheimo@lounea.fi
Tagit:
nopeustesti
nettiyhteys